Inferno 2012 6 herranen 3 .pdf

NUMMIROCK

Teksti Tapio Ahola

I

KUVA TERHI YLIMÄINEN

I

www.mikkoherranen.com

Musiikin monitaituri Mikko Herranen nousi viime
keväänä suuremman yleisön tietoisuuteen tosi-tvkilpailu Voice of Finlandissa. Nyt mies on saanut
valmiiksi ensimmäisen sooloalbuminsa, jonka
hän on tehnyt miltei kokonaan omin voimin.

24

Inferno

Tee se itse
M

ikko Herranen on ehtinyt olla monessa mukana. Hän on soittanut rumpuja industrial metal
-yhtye Velcrassa, laulanut grungebändi Rustissa ja
vaikuttanut monessa muussa kokoonpanossa. Hän on tullut
tunnetuksi kovan luokan studioammattilaisena ja livemiksaajana, jonka kädenjälkeä kuullaan muun muassa Lullacryn,
Medeian ja Profane Omenin levyillä.
Menneen kevään aikana Herrasen musiikillinen ura sai
taas uuden vivahteen, kun hän lähti mukaan Voice of Finland -tv-kisaan, jossa selviytyi aina semifinaalivaiheeseen
asti. Voice of Finland erottui muista tv:n laulukilpailuista
siinä, että mukana oli monia Herrasen kaltaisia kokeneita
tekijöitä, joilla oli käynnissä vakavasti otettava musiikkiura
jo ennen tv:tä ja joita olisi ollut vaikea kuvitella näkevänsä
esimerkiksi Idolsissa.
Voice of Finlandissa kullakin kisailijoista oli oma tähtivalmentajansa. Herrasen tähtivalmentaja oli Michael Monroe.
– Michael on erittäin mahtava tyyppi, tosi fiksu ja sydämellinen. Yhteistyö oli tosi hedelmällistä, saatiin paljon

aikaan ja pystyttiin puhumaan samaa kieltä. Mä sain siltä
paljon apua ennen kaikkea lavaesiintymiseen ja englannin
ääntämiseen liittyvissä jutuissa.
Heittäytyminen tosi-tv:n maailmaan ei ole muutenkaan
Herrasta harmittanut.
– Oli ehkä paras päätös ikinä lähteä tohon mukaan. Siitä
sai kumminkin sellaisen huomion, jota meikäläinen ei voi
saada mistään muualta. Ja noista Michaelin kanssa käydyistä
asioista jäi käteen paljon sellaista, jota tulen kantamaan varmasti koko loppuelämäni.

Musiikki viestiä kuljettamassa
Mikko Herrasen ensimmäinen soololevy on nimeltään Kylmä maailma. Levyn teko lähti liikkeelle varsin pienimuotoisista päämääristä.
– Aluksi tavoitteena oli vain tehdä soololevy. Halusin
irrottautua ja kokeilla jotain, joka ei ole kiinni missään aiemmissa omissa tekemisissä. Halusin tilanteeseen, jossa on
puhdas pöytä ja voi tehdä mitä vaan. Ei ollut edes mitään

julkaisijaa, enkä nyt niin kauheasti etsinytkään. Ajattelin, että teen levyn valmiiksi ja laitan vaikka nettiin, niin asia leviää.
– Sitten mä menin Voice of Finlandiin, ja yhtäkkiä toi homma saikin ihan
eri lailla tuulta alleen. Rupesi tajuaan, kuinka paljon ihmiset tätä seuraa, ja tuli
sellainen fiilis että siistiä, pakko saada levy valmiiksi.
Kokenut studiokettu teki albumin miltei kokonaisuudessaan yksin.
– Mulla oli viulisti ja sellisti, ja sitten Michael kävi vetämässä raidan harppua ja pari raitaa fonia. Loput olen tehnyt itse. Ajattelin että kyllähän soololevy
on semmonen, joka pitää tehdä itse – jos siinä on kaikki kaverit soittamassa,
niin sittenhän se on kaveriporukan levy.
Kylmä maailma on monipuolinen kokoelma raskaampaa suomenkielistä
rockia. Levyn yleissävy on varsin tumma, mikä näkyy myös albumin sanoituksissa.
– Haluan käsitellä asioita, jotka saisi ihmiset ajattelemaan ja vähän ehkä
jopa pysäyttäisi. Ihmisten on niin helppo kuluttaa musiikkia niin, että se on
vaan semmonen hyödyke. Kunhan kuuntelen kun ajan autoa. Musiikkiin voi
kuitenkin laittaa viestiä, ja se musiikki kuljettaa viestiä paljon paremmin kuin
jos mä vaikka vaan puhun.
Herranen myöntää, ettei hänen uskonsa ihmiskuntaan ole vahva.
– Ajattelen niin, että jos me ei saada enää tätä palloa pelastettua, se on
ihan meidän omaa syytä. Me pystytään luomaan asioita, sillä lailla me erotaan
eläimistä, mutta meillä ei ole mitään keinoa kantaa vastuuta meidän luomuksista. Meidän henkinen kehitys on jäänyt jonnekin keskiajalle, vaikka ollaan
keksitty nanoteknologia ja käyty avaruudessa. Ollaan keksitty ydinvoima, jota
on tietenkin heti käytetty toisten tappamiseen. Halusin kyseenalaistaa sitä,
miten helposti me hyväksytään ihmisyytemme.
Mies kertoo, että sanoitukset ovat olleet hänelle aina, kaikissa projekteissa,
se kaikkein vaikein osa-alue.
– Ehkä se johtuu siitä, että itselle on niin tärkeää, että niissä on jotain järkeä.
Tai jos niissä ei ole mitään järkeä, sen järjettömyydenkin pitää olla jotenkin
taiteellisesti siistiä. Siitä pitää tehdä juttu, sen pitää olla tietoista. Se ei saa
johtua siitä, ettei osaa tai jaksa.

Neljä sävyä
Mikko Herrasen saavutukset ja aktiivisuus tuntuvat entistä kunnioitettavimmilta, kun ottaa huomioon, että hän on vaikeasti näkövammainen. Hänellä
ei ole lainkaan tarkan näön aluetta tai värinäköä. Herrasen näkövammaisuus
tuotiin Voice of Finlandissakin heti alussa esille, mikä oli hänen oma tahtonsa.
– Kun menin ensimmäisiin Nosturin kuvauksiin, kysyin, että saanko mennä kepin kanssa lavalle. Halusin että asia käsitellään saman tien, ja sen jälkeen
ei tarvitse enää mennä siihen, vaan voi keskittyä olennaiseen. Mutta ei toi
mulle ole mikään juttu, se on asia jota olen kantanut koko elämäni. Siinä ei
ole mulle mitään ihmeellistä, ja toivoisin, ettei muillekaan olisi. Ettei tarvitse
tulla katsomaan, että pysyykö se apina lavalla, vaan voi tulla kattoon että minkälaista musaa se tekee.
Herranen on ollut näkövammainen syntymästään saakka. Hän toteaa, että
on helpompi syntyä jonkin vamman kanssa kuin vammautua myöhemmin.
– Mullahan ei ole nyt mitään vertailukohtaa, ei mitään mitä jäisi kaipaamaan. Totta kai on tilanteita joissa se haittaa tai ahdistaa. Olisi siistiä vaikkapa
joskus nähdä värit, kun en mä oikein edes tiedä mitä ne on. Mikä ihmeen
vihreä? Mikä ihmeen punainen? Maailmassa on kuulemma 16,7 miljoonaa
värisävyä, ja mulla niitä on neljä. Täysin vaalea, tummin mahdollinen ja pari
siinä välissä.
– Mutta se on vähän sama juttu, kun mulla on itsellä absoluuttinen sävelkorva, kuulen että tämä ääni on C ja tämä ääni on D. Olen ihmetellyt, että
mitä ne ihmiset, joilla ei ole, kuulee. Kun soitetaan se C, niin totta kai se on
C, mikäs sitten?